Etelä-Lapissa, Posiolla, sijaisteva Riisitunturin kansallispuisto on perustettu 1982. Pinta-alaltaan se on 77 km2. Kansallispuistolle ovat ominaista kuusikkoiset vaarat, rinnesuot ja kauniit maisemat Kitkajärvelle. Merkittyjä retkeilyreittejä alueella on yli 40 kilometriä.
Vaara- ja tunturialueella kulkeva 10,7 kilometrin mittainen rengasreitti, Riisin Rietas, luokitellaan keskivaativaksi/vaativaksi reitiksi. Reitti kulkee pitkin tunturin huippuja, rinnesoita ja metsiä. Se tarjoaa upeita koillismaalaisia järvimaisemia ja mahtavia metsämaisemia. Suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään.
Riisin Rietas
"Reitille, jolle juuri olet astumassa, on saanut nimensä Riisin Riettaasta - onnettomasta miespolosta, joka taannoin menetti henkensä naavakuusikoiden kätköissä. Jo vuosikymmeniä on Rietas kummitellut Riisitunturin itärinteillä kaameita huutoja päästellen ja kulkijoiden perään huhuillen." Matsähallitus
Reitillä patikoidessamme pysähdyimme kuuntelemaan hiljaisuutta. Välillä reitillä oli kohtia, joissa ei kuulunut yhtään mitään. Sillä hetkellä ei edes lintujen laulua. Tosin kuulimme pariin kertaan ääniä, joita ihmettelimme. Oliko se mahdollisesti sitten Riettaan kummittelua vai sittenkin kuusikossa kulkuamme seuraava karhu.
Tapion pöytä
"Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta kuusta, joka kasvaa leveyttä pituuden sijaan. Muinaiset suomalaiset uhrasivat erikoisen näköisen kuusen ääressä metsän kuningas Tapiolle osan pyyntikauden ensimmäisestä saaliista. Tapion puoleen käännyttiin etenkin ennen suurriistan metsästystä." Metsähallitus
Riisitunturilta avautuu kauniita maisemia Kitkajärvelle. Yli- ja Ala-Kitkajärvi muodostavat yhdessä Euroopan suurimman lähteen.
Riisitunturi on kansallispuistona rauhallinen kohde. Retkeilijöitä on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Oulangan kansallispuistossa Pienen Karhukierroksella.
Kansallispuistojen reiteillä vastaantulijoita tai ohi kulkijoita tervehditään huikkaamalla tervehdys. Jos reitti on kohtaamiskohdalla kapea, annetaan tilaa nopeammin kulkeville siirtymällä polun reunaan.
Kansallispuistossa voi tutustua myös eri paikkakunnilta tuleviin retkeilijöihin. Riisin Rietasta kiertäessämme tapasimme Tuusulasta kotoisin olevan pariskunnan. He ovat käyneet Riisitunturilla jo 15 vuoden ajan ja kuvaamassa lintuja. Kansallispuistokokemuksiamme jakaessamme saimme heiltä mahtavan vinkin: Riisitunturilta avautuu upea näkymä auringon laskiessa. Kirjoitan tämän vinkin muistikirjaani. Palaamme siis joskus vielä Riisitunturille katsomaan auringonlaskua.
Terveisiä kansallispuistossa tapaamallemme pariskunnalle Tuusulaan!
Metsähallituksen Riisitunturin kansallispuiston esitteestä löydät tarkat tiedot alueesta sekä kartan. Esite löytyy netistä sähköisessä muodossa tai paperisen esitteen voi ottaa mukaansa Oulangan luontokeskuksesta tai tulostaa ennen retkelle lähtöä.
Riisijoki
Alueen halki kulkee maanselkä, idän ja lännen välinen vedenjakaja. Länsiosan vedet virtaavat Kemijokeen ja itäosan Kitkajärviin.
Uudenlammin laavu
Retkelle on otettava mukaan juotavaa ja hyvä on olla myös pientä syötävää. Kävely paikoitellen haastavassa maatossa vaatii nestettä ja energiaa. Kun välillä vähän napasee palasta, niin ei tule uupelo ja huono olo. Kävellessä katse on polulla etsimässä kohtia mihin astua. Jos ei välillä pysähdy, jää maisemat näkemättä. Kannattaa siis välillä muutoinkin pysähdellä.
Tässä lista, mitä yleensä otamme päiväretkelle (10 km -> reitille) mukaan:
JUOMAA
Vettä 0,5 litraa/hlö.
Kuumaa vettä termospullossa, teepusseja 2 pussia ja pikakahvia 2 pussia. Pidämme patikointiretkellä pari tee/kaffetaukoa.
EVÄÄT
1 jugurtti tai rahka/hlö
2 kpl välipalakeksiä/hlö
2 dl mehukeittopurkki/hlö
1 banaani/hlö
PIKKULUSIKAT
MUKIT
ROSKAPUSSI
Kaikki mitä viedään metsään, tuodaan myös pois.
Roskat laitamme roskapussiin ja lajitelemme kotona roskiksiin.
VESSAPAPERIA
Reitillä olevissa taukopaikkojen vessoissa ei ole vessapaperia.
KÄSIDESIÄ
Riisisuon niittylato
Alue on ollut historiallisesti eränkäynnin lisäksi tärkeä suoheinän niittokohde. Riisisuon niittyladoista on toinen kunnostettu taukopaikaksi. Ladossa voi istuskellessaan voi lukea ladon sisällä olevissa tauluista niittykulttuurista, kuinka suoheinää on kerätty talvirehuksi.
Soilun laavu
Soilun laavulle saavutaan reippaan nousun jälkeen. Laavulta avautuvaa kuusten kehystämää näkymää on mukava katsella eväitä syödessä.
Riisitunturi tunnetaan talven tykkylumipuista. Talvella ilmamassojen kohotessa ylös, kosteus tiivistyy huurteena ja lumena puiden oksille. Metsähallituksen esitteessä kerrotaan, että tykkylunta voi täysikasvuisessa kuusessa olla jopa kolme-neljä tonnia!
Tykkylumipuita on kuvattu myös Riisitunturin kangasmerkissä (postauksen ensimmäinen kuva). Kangasmerkin voi ostaa Oulangan luontokeskuksesta tai tilaamalla verkkokaupoista.
Riisin Riettaan viimeinen taukopaikka on Riisitunturin autiotupa. Kuvassa olevan rakennuksen lisäksi taukopaikalla on myös laavu. Autiotuvalta reitti jatkuu 1,5 kilometrin päässä olevaan lähtöpisteeseen, Riisitunturin parkkipaikalle.
Riisitunturin kansallispuistoon voi tutustua myös kulkemalla lähtöpisteestä Riisitunturin autiotuvalle ja palaamalla takaisin lähtöpisteeseen. Näin reitin pituudeksi tulee 3 kilometriä. Reitti autiotuvalle on maltillista nousua. Reitti Riisitunturin autiotuvalle luokitellaan helpoksi/keski vaativaksi.
Tuolla viimeisellä osuudella vastaamme tuli lapsiperheitä ja lapsia isovanhempien kanssa. Kaikkien vastaantulijoiden askeleet olivat reippaita ja ilmeet iloisia. Suosittelen myös tuota reittiä Riisitunturin autiotuvalle. Reitti on helppo kulkea ja reitillä näkee niin havumetsää kuin rinnesoita.
Jos on liikenteessä lähinnä kuntoilu mielessä, tarjoavat kansallispuistojen reitit mahtavat treenimaastot mm. polkujuoksuun ja sauvakävelyyn. Itselläni tulee aina seurattua askelten määrää. Kun aamusta laittaa aktiivisuusrannekkeen käteen, niin reilun 10 kilometrin reitin retkeilypäivät painuessa iltaan askelia on kertynyt noin 20 000 askelta.
Voit tutustua myös muiden kansallispuistojen reiteistä tekemiini esittelyihin seuraavista linkeistä:
Tarkat tiedot ja ajankohtaiset kansallispuistojen kuulumiset löytyvät luontoon.fi -sivuilta.
