Runoviikon talkoolaishommia, Metsäbalettia ja Paltaniemen kesäteatteria

Metsäbaletti esitettiin Pöllyvaaran kuusikossa Kuva: Tarja Karvonen

Takana upea Kajaanin Runoviikko 2019. Olin nyt kuudetta kertaa Runoviikon talkoolaisena. Ennen aktiivista Runoviikolle osallistumista en ollut mikään himo runojen lukija. Olen aina pitänyt runojen kauniista kielestä, tiiviistä muodosta ja vapaasta tulkittavuudesta. Jos ei muuta jaksa tai jouda lukemaan, aina sen jokusen runon jaksaa ja ehtii.

Olin emäntänä kolmessa esityksessä ja kahdessa ovimiehenä. Emännän tehtäviin kuuluu mm. olla esiintyjän/esiintyjien tavoitettavissa tarvittaessa, jakaa tehtävät ovimiehille ja huolehtia järjestäjien puolesta, että tilaisuus onnistuu. Vastuullinen tehtävä, mutta tilaisuuksissa niin leppoisa tunnelma, että kaikki sujuu kuin itsestään. Ovimiehet tarkistavat liput sekä tarvittaessa ohjaavat katsojat paikoillensa. Talkoolaisen hommiin tuo hieman jännitystä se, että kaikkia tilanteita ei voi etukäteen tietää ja voi joutua improvisoimaan. Jos tilannetta ei pystytä talkoolaisten kanssa yhdessä ratkaisemaan, niin meillä on järjestäjien puhelinnumerot, joihin voimme aina tarvittaessa soittaa. Runoviikon talkoolaisiin luotetaan ja annetaan vastuuta.

Metsäbaletti Kuva: Routa Company

Yksi emännäntehtäväesityksistäni oli Routa Companyn Metsäbaletti. Ennen tapahtumaa soitin Routa Companyyn ja keskustelimme esityksestä ja tehtävästäni emäntänä. Sovimme, että käyn katsomassa esityspäivän harjoituksessa esiintymispaikan ja sovin vielä tarkemmin emännäntehtävistä illan esityksessä. Esityksessä oli apunani Runoviikon talkoolaisia, jotka mm. saattoivat Kajaanin kaupunginteatterilta Metsäbalettiin tulevat katsojat Pöllyvaaraan.

Tehtäviini kuului kulkea kokoontumispaikalta esiintymispaikalle joukon viimeisenä (olin merkki siitä, että kaikki ovat saapuneet paikalle), auttaa katsojia tarvittaessa esityksen aikana ja siirtymisissä sekä huolehtia käsiohjelmista. Minulle kerrottiin, mistä löytyy "myrkkybaari" (hyttys- ja punkkikarkoitteet), vaahtosammutin ja ensiapulaukku.

Valmistautumista Metsäbaletti-esitykseen Kuva: Tarja Karvonen

Routa Company kuvailee Metsäbalettia:

"He tulevat vuodesta 2069 – yhdestä kuvitelluista lähitulevaisuuksista! Mitä tapahtui vuosina 2019-69? Mikä on ihmisen suhde ympäristöönsä? Mitä ihminen hakee taiteelta? Onko ihminen edelleen se omituinen apina, usein väärällä ilmastovyöhykkeellä, puuhastelemassa muiden elollisten näkökulmasta käsittämättömiä juttujaan?

Metsäbaletti on humoristinen ja monitasoinen esitys, jossa kahlataan tulevaisuuden historiaa taiteen näkökulmasta – ja samalla tullaan havainneeksi mitä kuuluu mm. leskenlehdille, jahtiukoille, fotosynteesille ja rapujuhlille.

Metsäbaletissa on radikaalia toivoa."

Saku Koistinen Kuva: Tarja Karvonen

Katsojille ei ollut esityksessä mitään erityistä katsomoa, vaan jokainen sai katsoa haluamastaan paikasta ja siirtyä esityksen aikana paikasta toiseen, katsoa seisoen tai mättäällä istuen. Musiikki, esityksen äänimaailma ja puheosuudet kuuluivat hyvin.

Esityksen aikana Saku lähti iltalaukalle ja juoksenteli tanssiaskelin pitkin metsää. Laura kertoi Sakun ajautuuneen esityksessä meditatiiviseen tilaan, eikä välttämättä osaa väistellä katsojia, mutta on kuitenkin ystävällinen ja katsojat ovat turvassa ;D Taidampa tietää tuon tunnetilan, sillä se saattaa muistuttaa tilaa, jonka koen joka syksy singahdellessani metsässä sienien ja marjojen perässä.

Laura Koistinen Kuva: Tarja Karvonen

Esitystä katsoessani huomasin, kuinka kaupungin äänet ja Pöllyvaaran ohi ajavien autojen ääni kuului metsään. Olen niin tottunut kaupungin ääniin, että en ollut tätä aiemmin edes ajatellut. Seuraavana päivänä pihapuuhia tehdessäni huomasin, että äänet kuuluvat samalla tavalla myös pihallemme. Kesämökillä ollessani kiinnitän huomiota siihen, että siellä on niin hiljaista, kuuluu vain luonnon ääniä - lintujen laulua, puiden lehtien kahinaa tuulessa ja laineiden liplatusta.

Metsäbalettia katsoessani ajattelin, että esiintyjien luontosuhde on meihin muihin metsässä tallaajiin verrattuna ihan eri tasolla. Kun mediassa kuullaan ja luetaan viikoittain punkeista ja ihmisten kohtaamisissa kertoillaan punkkikokemuksia, esiintyjät tanssivat, kirmailivat ja makoilivat metsässä kuin kotonaan - välillä jopa paljain jaloin.

Satu Rinnetmäki Kuva: Tarja Karvonen

Esiintyjien luontosuhteesta kertovat myös esityksen ekologiset ratkaisut kuten esimerkiksi esityksessä tarvittava rekvisiitta mahtuu laatikkoon ja kasseihin, ja siten esitys on siirrettävissä polkupyörillä, linja-autolla tai junassa eri paikkoihin. Lisäksi käsiohjelmasta oli esityspaikalla yksi paperiversio suomeksi ja yksi englanniksi, ja muutoin käsiohjelman sai luettavaksi nettiosoitteesta, joka oli kirjoitettu mukaan otettaviin paperisuikaleihin. Ekologinen näkökulma oli myös se, että esityksen harjoitusten paikkaa metsässä oli siirretty parin päivän välein, ettei metsään syntyisi polkuja.

Esityksen jälkeen katsojat kertoivat pitäneensä esityksestä, sen energisyydestä ja huumorista. Klikkaamalla tästä KLIK, pääset Routa Companyn nettisivuille ja voit katsoa Metsäbaletin seuraavien esityksien ajat ja paikat.

Runoviikolla runoa esitetään siis monin eri keinoin; sanan, sävelen, tanssin ja kuvataiteen keinoin. Tämä onkin Runoviikossa juuri parasta - jokaiselle katsojalle löytyy jotakin. Tosin tässä tapahtumassa pääsee runokärpänen puraisemaan ja sen jälkeen on polte tulla katsomaan, kokemaan ja näkemään Runoviikon esityksiä vuosittain. Uskallatko sinä antautua runoperhosen puraisulle? Tavataan siis runouden äärellä ensi kesänä 1.-5.7.2020 Kajaanissa.

Kuvat Paltaniemen teatterin facebooksivuilta.

Vuosien varrella talkoolaiset ovat tutustuneet toisiinsa ja uudet talkoolaiset pääsevät äkkiä porukkaan mukaan. Runoviikon päätyttyä pidetään palautepalaveri ja palaverin jälkeen käymme yhdessä katsomassa kesäteatteriesityksen. Tämän vuoden runoviikon palautepalaveri oli eilen ja palaverin jälkeen kävimme katsomassa Paltaniemen kesäteatterissa Anne Ballinin käsikirjoittaman ja ohjaaman komedian Kaikki tahtoo rakastaa. Sää oli varsin raikas, mutta onneksi olimme osanneet varautua kerrospukeutumalla ja jotkut jopa talvitakeilla. Itselläni oli lapaset ja tietenkin villasukat. Komedian kommellukset ja ihmissuhdekiemurat naurattivat ja nauru lämmitti.

Routa Companyn Metsäbaletissa sanottiin, että kaikki paitsi fotosynteesi on turhaa. Paltaniemen teatterin Kaikki tahtoo rakastaa-esityksessä sanottiin, että kaikki paitsi saunominen on turhaa. Ja minä marttana sanon, että kaikki paitsi marttailu on turhaa ;D