Kuva: Ylen aamu-tv lähetys 24.4.2019
Tänä aamuna Ylen aamu-tv:ssä (24.4.2019) näin kiinnostavan haastattelun: toimittaja Heikki Valkama haastatteli Kauneimmat koulukäsityöt-kirjan kirjoittaja
Katri Maasaloa ja käsityönopettaja Mirva Almia. Maasalo ja Alm muistelivat omia kouluaikaisia käsityötunteja ja tekemiään töitä.
1970-luvulla käytettiin käsitöissä usein säkkikangasta. Säkkikankaasta tehtiin mm. nuorisokassi ja seinävaate. 1980-luvulla käsitöissä käytettiin huopaa. Vohvelikangas pitää edelleen pintansa koulujen käsityömateriaalina vuosikymmenestä toiseen.
Tänä päivänä uuden opetussuunnitelman myötä on oppilailla vapaus suunnitella itse omia käsityöprojektejaan opettajan toimiessa ohjaajana ja mahdollistajana. Opettajalle tämä tarkoittaa sitä, että yhtä aikaa on ohjattavana monia erilaisia käsityöprojekteja. Oppilaille puolestaan uusi opestussuunnitelma antaa mahdollisuuden oman käsityöprosessin suunnitteluun ja hallintaan sekä ongelmaratkaisutaitojen oppimiseen. Aikaisemmin käsitöissä kaikkien tuli tehdä samat työt ja samoilla tekniikoilla.
Koulukäsitöiden klassikko on patalappu - virkaten tai neuloen. Tästä aamu-tv:ssa olleesta haastattelusta innostuneena aloitin neulomaan patalapun. Lankana käytin käyttämättä jääneen huivin purkulankaa.
Kauneimmat koulukäsityöt-kirjan markkinointitekstissä kuvataan kauniisti kirjan sisältöä:
"Kun pieni koulukäsityöntekijä ryhtyy työhönsä, hän tekee sen tosissaan. Puukko, saha tai virkkuukoukku kädessä syntyy ainutlaatuisia teoksia, suomalaisen muotoilun alkuituja. Entä jos näillä teoksilla olisi nimi? Entä jos teoksia katsoisi niiden ansaitsemalla vakavuudella?
Kauneimmat koulukäsityöt on 50 ainutlaatuisen esineen kokoomateos, jossa esitellään julkisuudessa harvoin nähtyjä helmiä rakastettujen tekijöiden varhaistuotannosta."
Kauneimmat käsityöt-kirjassa on erilasia käsitöitä 1950-luvulta 2010-luvulle. Kirjan kuvat on kuvannut Sanna Peurakoski.
Käsityötunnit tuovat kaikille muistoja ja tunteita - positiivisia ja/tai negatiivisia. Muistelin päivällä omia koulukäsityökokemuksiani. Muistan, kuinka kivaa oli tehdä ensimmäisellä luokalla vohvelikankaasta ruokaliina. Koulussamme ei ollut erillistä ruokalaa, joten ruokailimme omassa luokassamme ja suojasimme pulpettimme noilla tekemillämme vohvelikankaisilla ruokaliinoilla. Alakoulussa kirjomani joululiina on edelleen tallessa ja käytössä jouluisin.
Muistan, kuinka flanellikankaasta ompelimme yöpuvut. Valitsin kankaaksi ihanan, kukkia valkoisella pohjalla, flanellikankaan. Toinen värivaihtoehto oli vaaleanpunaisella pohjalla sama kukkakuvio. Alakoulussa neuloimme lapaset ja villasukat. Minua harmitti, että sukan kavennukset piti tehdä nurjina silmukoina. Opettaja perusteli tätä sillä, että näin näemme jatkossa, miten ja missä kohti kavennukset tehdään. No, jäipähän tosiaan mieleen, kun vieläkin tämän muistan :D
Minulle rakkaimpia koulukäsitöitä ovat kuitenkin omien lasten tekemät työt <3
Täähän olikin mielenkiintonen muistelojuttu. Tulee heti omat kässätunnit mieleen. Ekana muistan ne jonotukset opettajan luo, kun joku käsityö oli mennyt pieleen ja opettaja olisi auttanut sen taas oikeille urille. Jossain jutussa olin nopea ja opettaja opasti virkkauksen pariin. Sain kuulemma tehä niin paljo, kun ehin, mut sit se veti sen lupauksen takasin, kun käytin kuulemma liikaa lankaa ;D
VastaaPoistaSe oli aika ärsyttävää, kun ei saanu itse ratkoa asioita omalla tavallaan, vaan piti just tehä jollain tietyllä tapaa. Toisaalta sain perusteet erilaisille asioille ja lopun olen oppinu kokeilemalla. Puukäsitöistä en ihmeemmin tykänny, johtui ehkä opettajastakin. Minulla meni aina joku pieleen. Ainakin tuntu siltä.
Kiitos kommentistasi ja muisteloistasi <3 Olen tämän päivitykseni jälkeen saanut lukea monia erilaisia koulukässätyökokemuksia ja -muistoja. Kokemukset ovat olleet sekä mukavia että ikäviä. Kuitenkaan nuo ikävät eivät ole yhdenkään kanssani kokemuksistaan jakaneen kohdalla johtanut siihen, että ei tekisi nyt aikuisiällä käsitöitä ja yksi on nykyään käsityöalan ammattilainen - huikeaa, eikö totta! Mukavaa toukokuuta sinulle Sartsa <3
PoistaMinun virkkaus ja kutominen loppui siihen ,äiti purki tekemäni työt ,kutoi uudestaan ,ostin pantteri askin yhdelle ( 0.35 penniä),tytölle kun teki patalappuun mulle silmukat,niistä puuttui yksi ja opettaja käski tehdä sen ,en minä osannu,aloin itkemään (jota muuten tein ..johtui äidin ;ethän sinä osaa mitään,sanoista;).
VastaaPoistayläasteella käsityö opettaja sanoi :et en voi suositella sinua ompelija -linjalle. Opettaja oli kultainen ,ihminen:)),ymmärsi minua:)
Minä hain ja pääsin.Koulu kesti kaksi vuotta ,Vaatetusteollisuuden -peruslinja.En ikinä ole työkseni tehny ompeluasioita.Pojalleni tein yläasteikäiseksi vaatteet..lähinnä colleget vanhempana,Itselleni tein 16v- kaikki vaatteet ,ja kyllä sain kadehtivia sanoja ja katseita!
minä osaan:)
Opettajalla on suuri merkitys!
Ja oma poika ,rakasti kankaita värejä,koreita nappeja 2-vuotiasta lähtien,(ompeli nukkeille vaatteita,meillä kun on poika leikkiny niin autoilla kuin nukkeillakin)
Yritin olla niin hyvä äiti,parempi kuin omani,Kannustin ,kiitin saaduista lahjoista,annoin "työkalut"ompeluun ,ym.rakentamiseen ja kaikeen värkkäykseen.kehuin ,luotin ja rakastin,ja rakastan:)
Lapseni työt ovat mulle maailman rakkaimpia,
Aina itkettää nämä muistot:)
Kiitos, Liisa, kommentistasi ja kaikista noista käsityömuistoistasi <3 Sinä olet ollut upea äiti, joka on mahdollistanut monipuoliseen käsityöharrastamiseen!
VastaaPoista