Kaapissa oli jo pitemmän aikaa pyörinyt kassillinen mustaa ontelokudetta odottamassa vissiin inspistä ja virkkuukoukun kutsua. No, nyt sitten kuulin sen virkkuukoukun kutsun ja virkkasin pyöreän maton. Virkkasin maton siis mustasta ontelokuteesta ja malli on "omasta päästä". Virkkauksen edetessä keksin samalla kerros kerrokselta, millaisen kerroksen kulloinkin teen.
Aloitin virkkaamalla aloituslenkkiin kiinteitä silmukoita ja kiristin lenkin nyöristä vetämällä. Tämän jälkeen virkkasin erilaisia kerroksia kiinteillä silmukoilla,
pylväillä ja
näitä molempia myös vain edellisen kerroksen takareunasta koukaten tai...
edellisen kerroksen molemmista reunoista koukaten.
Mattoa on käytettävä lattialla tarkistuksen vuoksi vähintään kerroksittain ja mielellään useammin. Näin voidaan tarkistaa, että maton reuna ei aaltoile (kerroksessa liikaa silmuikoita) tai kääntymään kuppimaiseksi (kerroksessa liian vähän silmukoita). Ja kyllä - monta kerrosta jouduin purkamaan. Purkaminen oli osa maton virkkaus prosessia ja siksi se ei harmittanut yhtään. Onnistumisen tunteita tuli sitäkin enemmän, kun onnistuin saamaan jokaisesta kerroksesta aina loppujen lopuksi mieleisen.
Ontelokuteesta neulomalla saa nopeasti näyttävää tulosta ja virkkaaminen sujuu aloittelijaltakin. Virkkuukoukku valitaan käsialan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!