Turvattomuus-seminaarin mainingeissa

Olin viime lauantaina Turvattomuus-seminaarissa Kaukametsässä. Seminaarin järjestivät yhteistyössä Kajaanin kaupunginteatteri, Vaara-kollektiivi, Kaukametsän opisto, Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry ja Kainuun Sanomat. Tässä blogipäivityksessä on poimintoja Turvattomuus-seminaarista.

Sovitteluohjaaja Sirpa Flinkman Vuolle Setlementti ry:stä luennoi aiheesta Sovittelu kohtaamisen kultturina.

Sovittelu on lakisääteinen, vapaaehtoinen ja maksuton palvelu. Sovittelussa riidan osapuolet tai rikoksesta epäilty ja rikoksen uhri saavat mahdollisuuden käsitellä tapahtunutta sovittelijoiden läsnäollessa. Sovittelussa ei käsitellä syyllisyyskysymyksiä. Sovittelu on puolueeton ja luottamuksellinen palvelu, jota saa sovittelutoimistoista kaikkialla Suomessa. Sovittelijoina toimivat tehtävään koulutetut ja valitut vapaaehtoiset henkilöt ammattihenkilöstön ohjauksessa ja tuella.

Sovittelun tulos voi olla esimerkiksi rahakorvaus, työkorvaus, omaisuuden palautus, käyttäytymissopimus, anteeksipyyntö ta vaatimuksista luopuminen. Sovittelutoimisto seuraa tarvittaessa sopimuksen toteutumista. Sopimusten toteutumisprosentti on noin 95%.

Naapuruussovittelukeskuksen päällikkö Miriam Attias luennoi aiheesta Väestöryhmien välisen vastakkainasettelun purkaminen. Naapuruussovittelussa tuodaan ihmiset yhteen, keskustellaan ja ennen kaikkea kuunnellaan. Mikäli ihmiset eivät kommunikoi keskenään, kasvaa ihmisten väliset jännitteet, epämukavuus ja turvattomuuden tunne.

Miriam totesi, että sovittelu on ainoa ratkaisu turvattomuuteen. Turvattomuus aiheuttaa ahdistusta, stressiä ja vaikuttaa siihen, miten havainnoidaan maailmaa - turvattoman näkökulma on mustavalkoinen. Miriam sanoi, että nykyihmiseltä pitäisi vaatia enemmän. Pitäisi vaatia kykyä itsetarkasteluun - helppo on tarkkailla toisia. Mitkä ovat normaalielämän äänet? Kenen normaali on lähellä normaalia?

Naapuruussovittelukeskuksia on kolme: pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Yhteydenotot voivat liittyä esimerkiksi yhteisten tilojen käyttöön, naapurin häiritsevään käyttäytymiseen tai etnisiin konflikteihin. Palvelu on maksutonta apua yksityisille ihmisille ja asumisen toimijoille.

Kirjailija, dokumentaristi Elina Hirvonen kertoi esitelmässään, mitä hän on saanut oppia, nähdä ja kokea Rauhaa rakentamassa - rauhansovittelija al-Taeen tarina -kirjaa tehdessään.

Elina luki otteita kirjoittamastaan, syksyllä ilmestyvästä, kirjasta. Blogiani varten tekemieni luentomuistiinpanojen kirjoittaminen unohtui, kun tarina vei mukanaan - siirryin pienen pojan mukana irakilaiseen vankilaan. Kuulin, näin ja haistoin vankilan. Paikan, missä kirjan päähenkilön riutuneen näköinen isä virui. Ja seisoin pienen pojan vieressä, toivoen aivan yhtä kovasti kuin tuo poika, pääseväni pois tuosta ahdistavasta ja pelottavsta paikasta, ulos.

Hussein al-Taee työskentelee Martti Ahtisaaren perustaman konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiativen (CMI) Irakin projektissa. Al-Taee kiertää myös luennoimassa ja toimii asiantuntijana mm. mediassa.

Hussein al-Taeen keskeinen ajatus työtä tehdessään on lapsena isältään kuulemma lause: "Me uskomme näiden ihmisten hyvyyteen." Al-Taeen mukaan sovittelussa on kaksi päämäärää: ketään ei saa nöyryyttää ja kaikkien osapuolien tulee voittaa. Rauhaa ei rakenneta päivässä, mutta se voidaan menettää päivässä. Vaikeimmista asioista on pystyttävä käymään vuoropuhelua niin, että se rakentaa yhteiskuntaa.

Yleisökeskustelusta poimittuja muutamia ajatuksia:

Turvallisuus syntyy, jos meillä on eheitä yksilöitä omissa säröissään, jotka pyrkivät mahdollisimman eheään elämään.
Tapahtumien ympärille tulee helposti huutojoukkoja, jotka haluavat käyttää tilannetta hyväkseen.
Mikä on se konkreettinen uhka näissä ympyröissä?
Rajat ovat rakkautta -klisee on totta ja toimii tänäkin päivänä.
Perheillä tulisi olla tarpeeksi aikaa viettää lasten ja nuorten kanssa.
Hyvän näkeminen toisessa, vaikka ollaan jossain asiassa (hyvinkin paljon) eri mieltä. Keskustella, mitä on asioiden taustalla.
Mennä pois järjellisyydestä ja puhua tunteesta.

Yleisökeskustelun lopuksi Eino Saari pyysi panelisteja visioimaan tulevaisuutta. Panelistit visioivat, että sovittelu olisi aine kouluissa ja ihmiset oppisivat sovittelemaan asioitaan ja keskinäisiä välejään. Tulevaisuudessa kaikilla olisi oma sovittelutoimisto kotonaan. Sovittelu olisi kansalaistaito, jota osattaisiin. Uskallettaisiin olla eri mieltä asioista ja voitaisiin väitellä asioista huvikseen ja harjoitella sovittelua. Joskus sovittelussa tarvitaan ammattillista osaamista, mitä meiltä Suomesta löytyy ja siitä tulee vientituote. Tulevaisuudessa olisi vähemmän väkivaltaa ja ahdistusta.

Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:n puheenjohtaja, seminaarin juontaja, Maija Rissanen päätti seminaarin pohtien seminaarissa kuultuja asioita. Maija sanoi, että turvattomuus on yleisesti ilmassa oleva asia kotona, koulussa, työpaikalla, politiikassa - kuten seminaarissa tuotiin esille. Turvattomuus liittyy siihen, olenko hyväksytty ja tulenko hyväksytyksi. Jos koet olevan hyväksytty semmoisena kuin olet, koet olosi turvalliseksi. Mutta jos on tunne, että et ole hyväksytty tässä porukassa, on turvaton olo.

Kaikilla meillä on oma paikkamme tehdä sovittelutyötä - olla ihmisiä, joiden lähellä olo on turvallinen. Tämä lähtee siitä, että pystyy olemaan niin, että toinenkin voi tuntea itsensä kokonaiseksi ja hyväksytyksi.

Yleisökeskustelun puheenjohtaja, ohjaaja Eino Saari, toivotti kaikki tervetulleiksi Vieraat-esitykseen, joka sai ensi-iltansa 19.1.2019 Sissilinnassa.

Vieraat on esitys ihmisistä ja todellisuuksista, joiden keskellä elämme, mutta joita emme aina näe tai kuule. Vieraat on esitys, jonka tarinat ovat syntyneet kohtaamalla vieraita – asunnottomista afgaaneihin, päihdekuntoutujista pappeihin, viranomaisista vallankäyttäjiin.

Olen perjantaina 25.1.2019 Vieraat-esityksessä teatterikaverina. Tapaamisiin siis silloin Sissilinnassa!


Ps. Ruusu-unelmia ja villasukkia-blogini löytyy myös Facebookista sekä instagramista nimellä ruusu_unelmia.