Maustettuja vesiä - mausta vettä yrteillä, marjoilla ja hedelmillä

Hellepäiviä on tänä kesänä riittänyt! Useampana päivänä säätiedotuksessa on annettu jopa hellevaroituksia. Hellepäivinä on juomiseen kiinnitettävä erityisesti huomiota, koska kuumuus lisää veden juomisen tarvetta. Vettä tulisi suositusten mukaan normaalistikin juoda 1-1,5 litraa päivässä. Nestevajauksen merkkejä ovat janon tunne, päänsärky ja väsymys. Säännöllisen juomisen tavan voi opetella esimerkiksi pitämällä jääkaapissa vesikannua ja vesipulloa mukana pitää huolen, että on juonut nämä tyhjäksi päivän aikana.

Vettä voi myös maustaa. Maustettuja vesia voi kuljettaa mukanaan vaikkapa kannellisissa lasipurkeissa. Lasipurkit ovat helppo pestä, kun veden maustamiseen käytetyt raaka-aineet saa purkista pois. Vesien maustamiseen voi käyttää yrttejä, marjoja ja hedelmiä. Hanaveden lisäksi voi käyttää myös kivennäisvesiä. Jääpalat pitävät vedet raikkaina ulkonakin. HaLo

Maustamisessa on vain mielikuvitus rajana; voit kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Miltä kuulostaa esimerkiksi tuorekurkku ja persilja? Entäpä ananas ja päärynä?

Tässä kolme kesäistä maustettuavettä:

Sitruunalimevesi

Pese sitruuna ja lime. Viipaloi ja laita vesiastiaan. Anna veden maustua jääkaapissa.
Voit myös käyttää viipalaiden sijasta sitruunasta ja limestä puristettua mehua.

Mansikkaminttuvesi

Huuhtele mansikat ja mintun lehdet. Laita vesiastiaan ja anna veden maustua jääkaapissa.

Kurkkuvesi

Pese ja viipaloi tuorekurkku. Laita kurkkuviipaleet vesiastiaan ja anna veden maustua jääkaapissa.

Takana on ihana viikonloppu - sunnuntaina oli tyttären rippijuhla. Juhlavalmistelut olivat osa juhlaa; juhlavaatteiden ostaminen, kampaajalle ajan varaaminen ja kampauksen suunnittelu, kukkien tilaaminen, tarjoilun suunnittelu ja valmistaminen. Konfirmaatio kirkossa ja juhla kotona. Ihania ja tärkeitä vieraita juhlistamassa rakkaan tyttären konfirmaatiopäivää - iloa ja onnea <3

Martanpäivän viettoa

Useat marttayhdistykset eri puolilla Suomea viettivät tänään Martanpäivää. Päivää on juhlistettu eri tavoin, esimerkiksi Palojoen Martat Orimattilasta viettivät 70-vuotisjuhlaansa, Maaningalla Martat kokoontuivat mökille herkuttelemaan, Savon Martat pesivät ja kukittivat Sisko-tyttöpatsaan Kuopion Kauppatorilla, Mikkelissä Annilan Golfkeskuksessa Martta-golfattiin, Karjalohjan Martat viettivät saunailtaa Karjalohjan Veneilijöiden venekerholla ja Variskankaan Martat kokoontuivat Eino Leino -talolle Martanpäivänkahville.

Variskankaan Marttojen Martanpäivän tilaisuudessa Eino Leino -talon opas, Päivi, kertoi Hövelössä asuneiden henkilöiden, Paltaniemen ja Kainuun historiasta. Kerronta soljui henkilöistä ja paikoista toiseen. Samalla kahvittelimme ja nautimme Lönnrötin kakkua. Kakunresepti on juuri tuo sama, mitä Lönnrotin vaimo aikoinaan on käyttänyt.

Kajaanin Paltaniemellä sijaitseva Eino Leino -perinnetalo on rakennettu melko tarkasti Elias Lönnrotin (1802-1884) asuintalon ja Eino Leinon (1878-1926) syntymäkodin, vanhan Hävelön, piirustusten mukaan vuonna 1978. Talo sijaitsee Kainuun Metsäsäätiön vuokramaalla. Talo siirtyi vuonna 2017 Eino Leino talon-säätiölle. Säätiön taustalla ovat Kainuun Eino Leino -seura, Elias Lönnrot -seura ja Paltamon kunta.

Alkuperäinen Hövelön tila (valokuvassa) on yksityisomistuksessa ja sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Eino Leino -talosta. Vanha Hövelö purettiin 1972 rakennuksen huonon kunnon vuoksi. Piirilääkäri Elias Lönnrot kokosi Vanhan Kalevalan Hövelössä asuessaan (1834-35). Eino Leino asui lapsuutensa ja nuoruutensa (1878-95) Hövelössä. Lönnrotin aikaan Hövelö oli pieni torppa, jota Eino Leinon vanhemmat laajensivat.

Elias Lönnrot oli lääkäri, runonkerääjä, lehtimies ja kielitieteilijä. Lönnrot mm. laajensi kasvitieteen termistöjä sekä matematiikan ja kieliopin oppisanastoja. Lönnrot toimitti eläkkeellä ollessaan suomi-ruotsi -sanakirjan.

Eino Leino (oikealta nimeltään Armas Einar Leopold Lönnbohm) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Leinon kirjallinen tuotanto sisälsi runoutta, esseitä, romaaneja, pakinoita, näytelmiä ja suomennoksia ulkomaisesta kirjallisuudesta - kaikkinensa 32 runokokoelmaa, 25 romaania, 25 näytelmää ja 16 käännöstyötä. Kansallisrunoilijamme Eino Leinon varsinainen elämäntyö ovat lukuisat runo- ja proosateokset. Leino kirjoitti jo lapsena runoja. Hänen ensimmäinen julkaistu runonsa, Kajaanin linna, ilmestyi Hämeen Sanomissa vuonna 1890. Leinon oli tuollon vasta 12-vuotias.

Hyvää Martanpäivää Eino Leinon runon ja tyttäreni Paltaniemeltä toissa iltana uintireissultamme ottaman kuvan myötä:

Mä lykkään purteni
laineillen


Ma lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.


Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.


Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.


Eino Leino, 1895

Helpot pikkupizzat tortillaleivistä

Kesä on hellinyt ja helteitä on riittänyt. Viikonloppuna satoi ja ukkosti oikein mukavasti. Sateesta kiittivät kasvien lisäksi me ihmisetkin. Sateet eivät kuitenkaan tuoneet sellaista raikasta ilmaa kuin olemme sateiden jälkeen yleensä tottuneet saamaan. Mutta ei todellakaan valiteta - kohta etsitään talvikamppeita kaapeista ja lumikolaa varastosta!

Kun helteillä ei lieden äärellä seisoskelu ole se ykkösjuttu, niin tässäpä olisi helppo & nopea & vaivaton arkiruoka aamiaiseksi, välipalaksi ja salaatinkera lounaaksi. Kun perusarki kesän jälkeen alkaa, niin tällä aamiaisella lähtevät niin lapset kuin aikuisetkin hymyssä suin arkihommiinsa.

Helpot pikkupizzat

Tarvitset

Santa Maria pizza tortillaleipiä
tomaattipyrettä (tomaattiketsuppikin käy)
kinkkusuikaleita
juustoraastetta
tomaatteja
punasipulia

Vinkki: Voit täyttää pizzat haluamillasi raaka-aineilla. Täytteinä voisi olla siis esim. tonnikala, salamisiivut, herkkusienet, katkaravut, ananaspalat, Aura-juustomuru, oliiviviipaleet ja kylmäsavulohisiivut.

1. Laita pizzapohjat uunipelleille leivinpaperin päälle. Yhdelle pellille mahtuu kaksi pohjaa.

2. Levitä pohjien päälle tomaattipyrettä.

3. Täytä pizza haluamillasi täytteillä.

Itse laitoin juustoraasteen kinkkusuikaleiden päälle ja juustoraasteen päälle tomaattisiivut ja sipuliviipaleet. Näin ei juusto sulanut kuoreksi pizzan päälle.

4. Paista 250 asteessa noin 5 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja saanut kauniin värin.

Tarjoile sellaisenaan tai salaatin kera.

Näiden tekemisessä ei ns. nenä kauaa tuhise. Nautitaan kesästä - valosta ja lämmöstä!

Syntymäpäivän viettoa pitkin viikkoa

Lapsuuteni syntymäpäiviini kuuluu mansikkatäytekakku ja niitä polkuja tallaan edelleen. Otimme varaslähdön syntymäpäivänäni viettoon ja tein kakun jo maanantaina. Tyttärellä alkoi tällä viikolla rippileiri ja hän ei olisi voinut juhlia mansikkakakun äärellä.

Ostin mansikoita neljän kilon laatikon. Kakkuun meni tietenkin vain murto-osa, mutta perinteiseen tapaan söimme mansikat sellaisenaan. Koska mansikanhinta monia kiinnostaa ja ihmisiä puhuttaa, niin neljän kilon laatikko sukevalaisia mansikoita maksoi maanantaina 30 euroa ja eilen, torstaina, hinta näkyi olevan 25 euroa. Kakun ohjeen laitan tämän päivityksen loppuun.

Syntymäpäivän aamun aloittelin pienillä pihahommilla, kun ei aamusta ollut vielä niin superkuuma pihalla. Salaattimaalla totesin tilanteen kriittiseksi ja otin sos-puhelun Pohjois-Karjalaan marttasukulaiselleni. Rucolan juurelta löytämäni pienet vihreät vilkkaasti liikkuvat toukat ovat rucolan ympärillä lentelevien pienten perhosten toukkia. Koska rucola oli kasvanut liiankin isoksi ja alkanut kukkia, leikkasin salaatin lyhyeksi - kasvaa siitä sitten, jos kasvaa. Istutan tänään rucolaa uudelleen, niin katsotaan josko saamme vielä tälle kesälle uuden sadon.

Aamupäivällä pakastin tilliä. Siinä pakastushommissa oli aikaa vundeerata tulevia ja menneitä. Mieleeni tuli Meidän Vuolijoki - Our villge -fbryhmässä mainittu paikka, Rauhaniemi. Tuo uimaranta kuuluu lapsuuteni, koska Vuolijoella lapsuuden asuneena kävimme kesäisin siellä uimassa.

Ja siitähän se tällä kertaa sitten lähti - minä nappasin uimakamppeet ja ajelin Vuolijoelle Rauhaniemeen uimaan. Rauhaniemi sijaitsee Vuolijoen keskustasta Vaalan suuntaan olevan tien varrella, oikealla olevan hiekkatien päässä.

Rannalla oli pieni kaistale aalloissa toisiinsa hioutuneita kiviä. Muutoin ranta oli hiekkaranta. Pohjassa oleva hiekka tuntui jalkapohjissa ja näkyi kirkkaassa ja matalassa vedessä aaltoilevalta. Vesi oli aalloista huolimatta lämmintä, mikä johtunee loivasti syvenevästä hiekkarannasta. Näkymä rannalta avautui Oulujärvelle. Kaikki oli riemastuttavasti juuri sellaista kuin lapsuuden muistoissani :)

Aikani uitua lähdin Vuolijoen keskustaan, käväisin hakemassa kaupasta jäätelön ja kurvasin yhden tärkeän mutkan kautta kohti Kajaania. Ajoin lapsuuteni kotitalon ohi. Tien nimi vaihtui aikoinaan Vuolijoen Kajaaniin liittämisen yhteydessä Jokitiestä Jokiniityntieksi. Lapsuuden kotitalo oli päivitetty kauniisti näyttäen edelleenkin kovin tutulta. Tietä mateluvauhtia ajaessani ajattelin jokaisen talon kohdalla lapsuudessani taloissa asuneita naapureitamme ja erityisesti lapsuuteni leikkikavereita: Timoa, Elinaa, Jussia, Päiviä, Jaanaa ja Saria.

Syntymäpäivän merkeissä ajelimme vielä Vuokattiin (Kajaanista noin 34 km) ja kävimme syömässä Amarillossa. Minä otin Crispy chiken -burgerin (nachomurulla paneroitua broilerinrintafileetä, BBQ-kastiketta, Piri-Piri majoneesia, Monterey Jack –juustoa ja marinoitua punasipulia + ranskikset). Herkkua oli, siis peukkua!

Ja nyt tämä lupaamani mansikkakakkuresepti:

Sokerikakkupohja

Kakkupohjaan tarvitaan

vehnäjauhoa,
perunajauhoa,
hienoa sokeria,
kananmunia,
margariinia ja
korppujauhoja.

1. Ota kolme samallaista lasia. Riko yhteen lasiin kananmunat. Itse käytin tällä kertaa kakkuun 5 kananmunaa, koska halusin saada ison kakun ja kananmunat olivat mielestäni pienehköjä.

2. Laita toiseen lasiin yhtä paljon hienoa sokeria kuin ensimmäisessä lasissa on kananmunamassaa.

3. Laita kolmanteen lasiin jauhoja yhtä paljon kuin kahdessa muussa lasissa on. Käytä sekä vehnä- että perunajauhoja. Itse laitoin noin puolet kumpaakin jauhoa.

4. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, ilmavaksi vaahdoksi.

5. Kääntele jauhoseos lastaa käyttäen munasokerivaahtoon. Ripottele jauhot siivilän läpi vähitellen, niin taikinaan ei tule jauhokokkareita.

6. Voitele kakkuvuoka margariinilla ja korppujauhota. Ota nokare margariinia, millä pyyhit kakkuvuoan reunat huolellisesti. Ripottele voideltuun vuokaan korppujauhoja ja kääntele vuokaa niin, että vuoka on vuorattu korppujauholla.

7. Paista kakkua 175 asteessa noin 40 minuuttia. Tarkista tikulla (coctailtikku, tulitikun puinen pää), että kakku on kypsä. Kakku on valmis, kun taikinaa ei tartu tikkuun. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen irroittamista.

Tarjan mansikkasynttärikakku
- voi syödä muulloinkin kuin syntymäpäivänä!

Kakkuun tarvitset:

sokerikakkupohja
mansikoita
kuohukermaa
levy valkosuklaata
mehua
hienoa sokeria ja
vaniljasokeria.

1. Leikkaa sokerikakkupohja kerroksi.

2. Viipaloi mansikoita viipaleiksi. Laita mansikkaviipaleet lautaselle odottamaan kakun päällystämistä.

3. Soseuta/muussaa pieni annos tuoreita mansikoita.

4. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita sokerit joukkoon.

5. Sulata suklaa vesihauteessa. Ota osa kermavaahdosta (kerrosten väliin tulevan kermavaahdon määrä) ja sekoita sulanut suklaa siihen.

6. Kokoa kakku: Laita alimmainen kerros tajoilulautaselle. Kostuta mehulla. Levitä valkosuklaakermavaahto kostutetun pohjan päälle. Levitä ohut kerros mansikkasosetta. Tee toinen kerros samalla tavalla.

7. Kuorruta kakku: Kostuta kakun päällimmäinen osa mehulla. Levitä kakun päälle ohut kerros kermavaahtoa. Asettele mansikkaviipaleet kakun päälle. Pursota ulkoreunalle kermavaahtoa haluamallasi tavalla. Voit jäättää ulkoreunan sellaisekseen, naked cake -meiningillä.

Eipä loppunut syntymäpäivän vietto eiliseen! Näillä näkymin tänään tulee postissa minulle tilattu syntymäpäivälahja! Ensi vuonna ajttelin muuten juhlia koko heinäkuun ;D

Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtrip

Viime viikolla otimme kesälomasta kaiken irti; kävimme alkuviikosta Jäämeren rannalla ja loppuviikosta seilasimme Itämerellä. Kesäisellä roadtripillä kilometrejä auton mittariin kertyi, mutta mikäs siinä oli matkustellessa ilmastoidulla autolla sään ollessa mitä parhain.

Tällaisia kilometrimääriä ei kannata ajella yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan pysähtyä vaikka vain hetkeksi, lomalla kun ollaan. Reittimme Lappi/Norja -roadtrin ensimmäisen päivän pysähdykset olivat Puolanka (ostettiin jäätelöt, kun olimmehan jo kuitenkin 100:n km päässä kotoa) - Ranualla kaksi pysähdystä (Ylimaan taistelun muistomerkillä käynti ja Fazerin makeismyymälässä shoppailu) - Rovaniemi (ruokatauko, kirjakaupassa matkaopaskirjan shoppailu ja Lord-aukiolla kunnon turistin tapaan valokuvailu) - Saariselkä (perillä majapaikassamme).

Pysähdyimme Lapin sodan ja Ylimaan taistelun muistomerkille Ranuan Palovaaraassa. Muistomerkin yhteydessä, pysäköintialueen vieressä olevassa ilmoitustaulussa oli paljon valokuvia, artikkeleita ja erilaisia dokumenttejä alueen sota-aikaan liittyen.

Ensio Seppäsen suunnittelema muistomerkki on paljastettu 29.8.1982. Muistomerkissä on teksti "”Ylimaa 7. – 9.10.1944. Näillä kankailla taistelivat jääkäriprikaatin miehet saksalaisen vuoristoarmeijan osastoja vastaan.” Lähimaastossa on retkeilyreitti "Taisteluiden polku", jota emme tällä matkalla kuitenkaan lähteneet kiertämään.

Rovaniemen keskustan aukio on nimetty vuonna 2006 Lordi-yhtyeen euroviisuvoiton kunniaksi. Aukiolle pystytetyissä sementtikilvissä ovat yhtyeen jäsenten nimikirjoitukset ja kädenjäljet; Awa, Kita, Mr. Lordi, Amen ja OX.

Majapaikkamme roadtripin ajan oli Santa´s hotel Saariselkä. Huone oli kolmannen kerroksen tilava, saunallinen huone. Parvekkeelta oli mukava katsella maisemia, pihapiirissä käppäileviä poroja ja yötöntä yötä. Ja kuunnella turistien puheensorinaa, kun bussilastillisia eri maista tulevia turisteja majoittui alueen hotelleissa. Saariselkä oli matkallemme oivallinnen majoituspaikka, sillä se oli sopivan etäisyyden päässä roadtrippimme pääkohteista Norjan puolella - Kirkkoniemi ja Pykeija.

Hotellihuoneessa oli erinomaiset valoverhot ja näin saimme pimennettyä huoneemme yön ajaksi sekä hyvä ilmastointi huoneen viilentämiseen. Aamulla klo 6.45 ihastelimme parvekkeella säätä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli 22 astetta. Siinä oli pohjoiseen suuntautuvan kesälomamatkan sääelementit todellakin kohdillaan!

Roadtrippimme ensimmäinen pääkohde Norjan puolella oli Kirkkoniemi (norjaksi Kirkenes). Snap kartalla näet Martta Matkaajan kohteessa.

Kirkkoniemessä oli 1900-luvun alussa vain muutamia taloja ja kirkko. Vuonna 1906 Kirkkoniemeen perustettiin Bjørnevatnin kaivos, minkä jälkeen muutamassa vuodessa kaupunkiin muutti tuhansia ihmisiä. Rautakaivosten malmia rikastettiin ja laivattiin vuoteen 1996 asti, jolloin kaivos suljettiin. Kaivos on avattu tuon jälkeen uudestaan, mutta en löytänyt varmaa tietoa siitä, mikä on kaivostoiminnan tämän hetkinen tilanne. Kirkkoniemen merkittävä elinkeino nykyään on turismi.

Alue oli toisen maailmansodan pommitetuimpia ja kylä tuhoutui lähes kokonaan. Ennen sotaa rakennukset Kirkkoniemessä olivat tyyliltään saamalaista, norjalaista ja suomalaista arkkitehtuuria. Sodan jälkeinen jälleenrakentaminen norjalaisti arkkitehtuurin.

Kirkkoniemen keskustan kävelykadulla kävellessämme bongasin käsityötarvikekaupan. Kaupan ikkunasomistusta katsellessani kaupan ovi suorastaan imaisi minut sisään liikkeeseen. Kaupassa oli hyllytolkulla norjalaisia lankakeriä, nappeja ja ompelutarvikkeita. Ostin kaksi metriä Norjassa valmistettua nauhaa, mikä maksoi noin 23 euroa.

Kirkkoniemen keskusaukiolla on sodanaikaisille äideille omistettu muistomerkki.

Kirkkoniemen kirkko on Etelä-Varangin evankelis-luterilaisen seurakunnan vuonna 1959 valmistunut kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1944 sodassa tuhoutuneen kirkon paikalle. Katujen nimikyltit ovat länsimaisin ja kyrillisin kirjaimin, sillä alueella asuu venäläisiä, kveenejä ja muita suomenkielisiä.

Meriharakka on kahlaaja, jonka tuntomerkkejä ovat porkkananvärinen ja -muotoinen pitkä nokka sekä leveä valkoinen siipijuova. Meriharakka syö ennen kaikkea simpukoita ja ostereita sekä myös hyönteistoukkia ja pikkukaloja.

Ostoskeskuksessa olevassa liikkeessä oli myynnissä erilaisia ja eri merkkisiä suomalaisia keittiötavaroita, kuten esimerkiksi Muumi-mukeja.

Kirkkoniemestä matkasimme Varangin vuonossa, Jäämeren rannalla, sijaitsevaan Pykeijaan (norjaksi Bugøynes). Pykeijan asukkaista suurin osa on 1800-luvun puolivälissä, katovuosina, Lapista nälkää ja köyhyytta pakoon lähteneiden suomalaisten jälkeläisiä.

Alueen suurimmat tulonlähteet ovat matkailu ja kuningasravun pyytäminen. Turisteilla on mahdollisuus osallistua rapuretkille. Kuningasrapu on vieraslaji, jonka leviämistä pyritään estämään, tosin samalla alueen tärkeää elinkeinoa pyritään edistämään. Neuvostoliittolaiset toivat ravun aikoinaan Tyynenmeren alueelta pohjoiseen, mistä rapukanta levisi Barentsin merellä ja Varangin vuonoon.

Muistomerkki Pykeijaan muuttaneiden suomalaisten muistoksi - "Kiitos esi-isillemme". Muistomerkin tekijä on suomalainen taiteilija Kitty Tennberg.

Vuonna 1962 kylään valmistui tie, mitä ennen Pyjeijaan oli kuljettu lähinnä vesiteitse. Alueen kalastuslaitosten suljettua 1980-luvulla kylä joutui vaikeuksiin. Ihmiset eivät halunneet muuttaa pois, vaikka toimeentuloa ei ollut. He laittoivat 15.8.1989 lehti-ilmoituksen Dagbladetiin, missä pyjeijalaiset tarjosivat kyläyhteisöään myytäväksi. Kylä ei mennyt kaupaksi, mutta se sai julkisuutta ja turistit kiinnostuivat paikasta.

Pykeijalaiset puhuvat norjaa sekä vanhaa suomea, kveeniä. Kveenin kieli muistuttaa Tornionjokilaakson alueella puhuttavaa meänkieltä. Vuonna 2005 kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa. Vuonna 2010 Pykeijassa oli 250 asukasta.

Kyllä! Vesi Jäämeressä on kylmää!

Ajelimme upeita norjalaisia ja suomalaisia maisemia ihastellen majapaikkaamme Saariselkään. Tulomatkalla Sodankylässä meni +30 asteen lämpöennätys rikki! Illalla Saariselän majapaikassamme saunoimme ja istuskelimme välillä "vilvoittelemassa" parvekkeella (ulkona myöhään illallakin +25 astetta) ja ihastelimme Lapin yötöntä yötä. Ja todellakin - suomalainen saunoo myös hellepäivinä :)

Kotimatkalla pysähdyimme Sodankylän Tankavaaraan ja kävimme maailman ainoassa Kansainvälisessä Kultamuseossa. Museon perusnäyttely kertoo Lapin kultahistoriasta ja vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa on näyttelyosioita yli 20 eri maasta. Museon tarjonta on mielenkiintoinen, joten tähän kohteeseen kannattaa varata aikaa.

Kultahippujen nimet koon perusteella: hengetön, täi, russakka, lude ja saivare. Kultamuseon altaalla oppaan ohjauksessa voi kokeilla vaskoolin käyttöä ja nähdä, kuinka kulta painavampana jää vaskoolin pohjalle. Näimme ryhmän kultakuumeisia huuhtomassa kultaa Kultamuseon ulkoaltaalla. Saaliina heillä todentotta oli kultahippuja ja korukiviä! Emme antautuneet kultakuumeen vietäväksi, vaan lähdimme ajelemaan kotiin. Matkalla kyllä kertailimme museossa näkemäämme.

Intopinkeänä Martta Matkaaja kuvaili vielä kotimatkallakin tiellä käppäileviä aitoja Lapin poroja.

Kotimatkalla kurvasimme Pelkosenniemelle nähdäksemme Andy McCoy -patsaan. Patsaan on hongan sydänpuusta veistänyt Matti Hulkko, Andy McCoyn setä. Korkeutta patsalla on 3,6 metriä.

Kotipihaan päästyämme oli näky hurja; auton keulassa oli kirjava lajitelma erilaisia liiskaantuneita ötököitä ja ökkömönkiäisiä.

Matkakuvakirja Martta Matkaajan opastuksella Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtripiltä päättyy kuvaan Jäämeren rannalta. Kiitos matkaseurasta! :)