Juustocruffinit

Kotivinkin sähköpostissa oli cruffinien ohje. Cruffinit ovat muffinin ja croissantin yhdistelmä. Vau, hulvatonta - oli pakko kokeilla.

Cruffinit leivotaan croissanttaikinasta ja täytetään mieleisillä raaka-aineilla. Tai sillä herkulla, mitä jääkaapista löytyy. Meidän jääkaapista löytyi superherkullista Valio Keisarinna juustoa. Kotivinkin reseptissä täytteenä oli yrttejä, tuorejuustoa ja paprikaa. Cruffinit paistetaan muffinivuoissa.

Cruffinit (6 kpl)

Tarvitset

croisanttaikina rulla (Danerollers)
juustoa esim. Valio Keisarinna
kananmuna
muffinivuokia


Cruffinit valmistuvat näin:

Laita uuni lämpenemään 200 asteen.

Avaa croisanttaikina rulla ja irroita palat toisistaan veitsellä.

Laita täyte kolmioiden leveisiin päihin, rullaa croisantit ja voitele ne kananmunalla.

Nosta croisantit muffinivuokiin.

Paista uunissa 12-15 minuuttia. Huippu helppoa, nopeaa ja herkullista!

Tällaisilla eväillä viikonlopun viettoon :)

Maailma on tehty meitä varten -seinätaulu (sis. kirjaimien ristipisto-ohje)

Viikonloppuna olin valvojana kanteleleirillä Mieslahdessa Paltamossa. Leirin aikana lapset ja nuoret kävivät kanteletunneilla ja harjoittelivat tunneilla käytyjä kappaleita. Vapaa-ajalla heillä oli mahdollisuus askarrella ja minun viikonloppuni kuluikin aika pitkälle askartelupisteessä. Leiri päättyi Kainuun musiikkiopiston kanteleensoittajien kevätkonserttiin. Aurinko paistoi ikkunoista sisään ja kanteleet soivat - siinä oli sunnuntainen musiikkielämys kohdillaan!

Mieslahdenopistolla oli samaan aikaan leirillä ryhmä kehitysvammaisia. He kävivät syömässä päärakennuksessa olevassa ruokalassa, minkä lähellä meidän askartelupisteemme oli. Aamiaiselle mennessässään yksi leiriläisistä kävi kertomassa, että aamusuihku meni hyvin. Tätä asiaa pohdimme ja totesimme, että niinpä, miksi pitää aina katsoa niin kauas ja suuria kokonaisuuksia. Miksipä emme tarkastelisi päivän tapahtumia erä kerrallaan, alkaen siitä, että miten aamusuihku sujui.

Tämän seinätaulun tein jokin aika sitten luokkani ilmoitustaululle. Teksti on Haloo Helsingin kappaleen Maailma on tehty meitä varten nimi ja kertosäkeen rivi:

Tässä mä seison kaipausta rinnassa
Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa
Maailma on minun, maailma on sinun
Maailma on tehty meitä varten
Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Kirjoin työn käyttäen sinisen eri sävyjä. Kirjoin isommilla ristopistoilla - kolme ristipistoa senttimetrille.

Reunan taitoin ja "ompelin" kirjomalla reunaan risti- ja tikkipistoja. Seuraava teksti, jonka kirjon, on todennäköisesti ote runosta. Mieleisen tekstin etsintä on alkanut.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Runoviikon talkoolaisten ilta - katseet kohti runon ja suven juhlaa

Sunnuntaina oli Kajaanin Runoviikon talkoolaisten ilta. Tapahtuman taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto sanoi olon olevan yhtä innostunut ja jännittynyt kuin aikoinaan koulun kevätjuhlassa. Samalta tuntui meistä talkoolaisistakin, kun kävimme läpi Runoviikon ohjelman ja sovimme talkoovuoroista.

Ensi kesän Runoviikon Suvenrunoilija on Harri Nordell. Olen jo hieman makustellut hänen tuotantoaan ja lukenut Sanaliekki äänettömyydessä, Valitut runot -teoksen.

Runouden syvin tehtävä on Nordellin mukaan viedä kieltä eteen päin ja luoda uusia ilmaisuja. Runous on hänelle kielen kasvukärki. Touhu edellyttää tarkkanäköisyyttä ja yksinäisyyttä.

Lähde yle.fi 18.06.2017 julkaistu artikkeli "Kirjoittamisen lukon voi murtaa sanoo runoilija Harri Nordell"

Keinut
veden valossa
nukut,
liikkuvat
upotetut kuvat.

Pilvet,
veden kuvat
ulapan yllä,
täynnä paluun
musiikkia.

Harri Nordell, Keinut veden valossa, 1990


Suolijärvi, 2017 Kuva: Tarja Karvonen

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin <3

Kainuun Marttojen kevätkokous ja arkiruoka on järkiruokaa -ketjukoulutus

Lauantaina oli Kainuun Marttojen kevätkokous. Kokouksessa käsiteltiin viime vuoden toimintakertomus ja tilit. Toiminnanjohtaja Kaino kertoi tilintarkastajan esittäneen yhden tarkentavan kysymyksen - Mitä tarkoittaa röpörieska? Röpörieskaan käytetään kuulema ohraryynejä ja rieska tehdään kuin pannukakku, röpörieska on uunipellin kokoinen.

Kokouksen jälkeen jatkettiin ketjukoulutuksella. Ketjukoulutuksen tarkoituksena on, että koulutuksen käyneet kouluttavat toisia omissa yhdistyksissään. Tämän vuoden teema on arkiruoka on järkiruokaa. Tavoitteena on edistää kestävää ruokataloutta ja pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta arkisilla teoilla kotikeittiöissä. Ympäristöä kuormittavat eniten asuminen, liikenne ja ruoantuotanto.

Järkiruoka on terveellistä, turvallista, edullista, ympäristöystävällistä, läheltä, vastuullista ja maistuvaa. Saimme maistaa useita Marttojen ohjekirjasessa olevia arkiruokia:

juurisellerikeittoa ja tilliöljyä,

porkkana-puolukkasoodaleipäsiä,

punajuurimannaa polentan tapaan, ruusu-kaalispelttiä ja tuoresalaattia,

hasselbackan perunoita lehtipersiljakastikkeella,

omenaisia possunkyljyksiä ja

jälkiruuaksi piimävanukasta lakritsi-kuningatarhillokkeella.

Tältäkään ketjukoulutuskurssilta ei lähdetty tyhjin vatsoin! Näitä arkiruokien reseptejä laitan jatkossa postauksiini.

Kokouksen jälkeen keskustelimme Kainuun Marttojen hallituksen puheenjohtaja Riitan johdolla ajankohtaisista asioista ja tulevista tapahtumista. Kuulimme mm. miten yhdistykset ovat toteuttamassa patalappu -tempauksia paikkakunnillaan. Kuluntalahden ja Puolangan Martat esimerkiksi tempaisevat patalappuineen kylätapahtumien yhteydessä. Marttalassa oli esillä kässämarttojen tekemiä patalappuja.

Koti-Kajaani -lehden viikon tärppi: Variskankaan Marttojen patalappunäyttely Lehtikankaan kirjastossa :)

Näkyväksi neulottu ja virkattu

Eilen Kajaanin taidemuseossa oli ns. tupa täynnä väkeä, kun kuvataiteilija Liisa Hietanen kertoi työstään ja teoksistaan. Hietasen teoksia on esillä yhdentoista muun taiteilijan tai taideryhmän Näkyväksi neulottu -näyttelyssä Kajaanin taidemuseossa 11.2.-6.5.2018. Vuonna 1981 syntynyt Hietanen on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa ja valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2012.

Virkattujen ihmishahmojen idea syntyi kuvataideopintojen aikana Tampereen ammattikorkeakoulussa. Tuolloin hän oli päättänyt tehdä muotokuvan ensimmäisen luokan opettajastaan. Kun Hietanen oli ollut päivän päätteeksi palaamassa oppilaitokselta kotiinsa, oli kotimatkan aikana hänelle tullut idea tehdä muotokuva virkkaamalla. Virkkaaminen ei ole ollut siis intohimo, eikä ajatus tehdä virkkaamalla joku teos, vaan idea on ollut ennen tekniikkaa.

Liisa Hietanen: Vapaa, 2011, virkkaus, neulonta ja kirjonta Kuva: Tarja Karvonen

Hietanen valitsee teostensa aiheet intuition perusteella arkisesta ympäristöstä. Hietasen suurin työ on Vapaa. Kuvani ei tee oikeutta teokselle, sen yksityikohdille eikä neule ja virkkauspinnoille. Tämä ole neule- ja virkkauspinnoilla päällystetty vessa, vaan kaikki on laatoista kalusteisiin tehty neuloen, virkaten ja kirjoen tehty. Taiteilijan portfoliosta video teoksesta.

Liisa Hietanen: Veli, 2014, virkkaus, neulonta ja kirjonta Kuva: Tarja Karvonen

Tämän veistos on näköisteos taitelijan omasta veljestä. Hietasen ajatuksena on, että veistokset valmistuttuaan ovat esillä julkisella paikalla jonkin aikaa. Paikan ja ajan hän sopii henkilön kanssa, joka on ollut teoksen mallina. Teos oli ollut esillä Tekniset -myymälässä, missä veli itse työskentelee.

Liisa Hietanen: Weijo, 2016, virkkaus, neulonta ja kirjonta Kuva: Tarja Karvonen

Liisa Hietanen: Anna, 2016, virkkaus, neulonta ja kirjonta ja villapaita Kuva: Tarja Karvonen

Henkilöveistosten tekemiseen menee tekniikoista riippuen 3-5 kuukautta. Veistosten sisällä on tukirakenteena harjateräsrunko ja muoto on saatu käyttäen vanua ja superlonia. Jalkoihin on veistosten tukevoittamiseksi valettu betonia. Työpäivä alkaa noin klo 8.30. Työpäivän aikana saattaa Hietanen virkata ja neuloa jopa 8 tuntia päivässä. Että illalla ei kuulema enää sitten ole sellainen olo, että olisi jotain vielä virkattava.

Usein on kuulema kysytty, että miten ranteet kestävät neulomista ja virkkaamista töikseen. Tätä liene kysytty sen verran usein, että Liisa vastasi ennen kuin kysymystä oli ehditty tällä kertaa kysyäkään. Ranteet kuulema kestävät, mutta selkä on ollut kovilla. Työskentelyasennon kanssa täytyy olla kuulema tarkkana.

Hietanen kertoi suhtautuneensa lankaan resoluutiona, langat ovat saman vahvuisia ja silmukat saman kokoisia. Nyt Hietanen kertoi menevänsä vapaampaan suuntaan ilmaisussaan; vapaampia, luonnosmaisia kokeiluja, käyttäen eri vahvuisia lankoja viivana, kolmiulotteisina muotoina. Mielenkiintoista!

Kyllä minua hymyilytti, kun iltapuhteella otin käsityökorista lankakerän ja virkkuukoukun - jospa minä kuitenkin pitäydyn ihan näissä Marttojen patalappu -tempauksen patalapuissa :)

Kirjottu leivinliina ja korujen tuuletusta

On sitä muutakin käsitöitä tehty kuin virkattu ja neulottu patalappuja :) Kirjontatöiden tekeminen on ollut tämän vuoden juttu.

Minulla oli ruudullinen leivinliina, johon halusin kirjoa passelin tekstin. Etsin laulujen sanoituksista sopivaa tekstiä.

Löysin Popedan Tahdotko mut tosiaan -kappaleesta leivinliinaani sopivat sanat. Kappaleen sanat on kirjoittanut Kolmas Nainen-yhtyeen laulaja Pauli Hanhiniemi.

Kappaleen alkuperäinen säkeistö on tällainen:

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan
Aamuteesi kanssas jakamaan?

Mutta tällaisena semiradikaalina marttatätinä poimin säkeistöstä vain osan leivinliinaan kirjottavaksi:

Tahdotko mut tosiaan
aamuteesi kanssas jakamaan

Sen verran radikaaliutta kuitenkin löytyy martastakin, että kirjaimien muodot ovat kirjottu epätasaisesti - että, hui, kuinka radikaalia :D Nyt siis muutkin kirjontatöiden tekijät eri artistien sanoituksia tutkimaan ja kirjonta-aiheita etsimään!

Maanantaina Variskankaan Marttaillassa tuuleteltiin koruja. Illan teemana oli ottaa laatikoissa olevat korut käyttöön ainakin tämän illan ajaksi. Mitä enemmän koruja, sitä parempi.

Raijan kanssa pohdittiin, että josko otettaisiin koruja käyttöön muulloin kuin korujen tuuletusiltana.

Anna-Maijan kanssa olemme yhtä mieltä siitä, että välillä on hyvä olla kimallusta - mitä enemmän, sitä parempi.

Illan aikana suunnittelimme toukokuussa olevan Marttojen patalappu -tempauksen toteuttamista. Lisäksi sovimme patalappu -näyttelyn pystykseen liittyvistä asioista - pidämme nimittäin Lehtikankaan kirjastossa Variskankaan Marttojen patalappu -näyttelyn 16.-27.4.2018.

Nämä superihanat patalaput ovat Ainon tekemiä.

"Gabriel, tule takaisin!" - kulttuuria korven keskeltä

Heräsin tänä aamulla jo ennen kuutta. Sunnuntai aamuna, eikaitsiinä. Ulkona oli ihanan valoisaa, mutta lumisateesta en enää oikein jaksanut innostua. Lohduttauduin hokemalla mielessäni vanhan kansan sanontaa "Uusi lumi, vanhan surma". Ja kyllä minä muuten mieleni niin iloiseksi tällä viikolla sain, kun räystäät alkoivat tippua ja teiden jääpeiteet sulivat paljastaen asvaltin! Vahva lupaus kesästä.

Eilen olin Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:n teatteri- ja kevätkokousretkellä Suomussalmella. Kävimme katsomassa Teatteri Retikassa Mika Waltarin vuonna 1945 kirjoittaman klassikon Gabriel, tule takaisin! Esityksen jälkeen pyyhkäisimme linja-autolla Vanhaan Kurimoon ruokailemaan ja pitämään kokousta.

Menomatkalla Teatterin Tuki ry:n puheenjohtaja Maija luki Kainuun Sanomissa olleen Gabriel, tule takaisin! -esityksen arvostelun. Lisäksi menomatka hyödynnettiin kokousasioissa ja Maija esitteli myös yhdistyksen toimintakertomuksen. Ja miten martta hyödynsi linja-automatkat? No, virkkaamalla patalapun :D

Ulla Schroderuksen ohjaamassa tragikomediassa kerrotaan kahden sisaruksen ja heidän sukulaistyttären elämästä, kun heidän kotiinsa tulee mies kosioaikeissa. Gabriel saa viekkaan hurmaavilla puheillaan ja kuumilla syleilyillään pyörimään vanhapiikasisarusten niin silmät päässä kuin pitsilahkeiset pöksyt jalassa. Sisarusten sukulaistyttöä Gabriel ei kuitenkaan saa hämättyä yrityksestään huolimatta.

Rooleissa olevat Seija Rannikko (Kristiina), Maija-Liisa Juntunen (Ulrika), Milka Suominen (Raili) ja Antti Väyrynen (Gabriel) hurmasivat esityksellään yleisön. Tarinan itsessään ikävästä juonesta huolimatta nauroimme. Nauroimme vietävissä oleville vanhoille piioille, vanhemman siskon rimpuilulle sydämen ja järjen äänen välillä, rakkauden sumentamalle nuoremmalle sisarelle, Gabrielin lipeville puheille ja kyvylle pyörittää sisaruksia ja muuttuvia tilanteita sekä sukulaistytön nuoruuden uhmakkuudelle ja selväjärkisyydelle. Ja tietenkin ja ehdottomasti myös näytelmän henkilöiden ajatusten ja tunteiden paljastaville ilmeille!

Teatteriesityksen jälkeen siirryimme Vanhaan Kurimoon. Vanha Kurimo on yli 100-vuotias hirsitalo, joka on otettu käyttöön 2001, rakennuksen oltua vuosikymmeniä kylmillään ja purku-uhan alla. Rakennuksen säilyttämiseksi perustettiin vuonna 1994 Vanha Kurimo Seura ry. Hankeiden ja eri tahojen yhteistyöllä on rakennus pihapiireineen säilynyt ja päivitetty palvelemaan asiakkaista erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana.

Suomussalmelainen Eero Schroderus kertoi kokousväelle otteita Vanhan Kurimon ja Suomussalmen paikallishistoriasta. Siinä me istuimme hiljaa Vanhan Kurimon pirtissä keskittyneinä kuuntelemaan Eeron tarinankerrontaa. Eero taitavana tarinaniskijänä kertoili ilmeikkäästi ja soljuvasti menneistä tapahtumista ja henkilöistä linkittäen kertomaansa myös Kajaanin Kaupunginteatterissa esitettävään Punainen maa, valkea meri -esitykseen.

Ennen kokousta nautimme Ravintola Kultaisen Kukon soppaa ja särvintä seisovasta pöydästä. Tarjolla oli kainuulaista lohikeittoa, vihersalaattia, sienisalaattia, marinoituja kangasrouskuja, savukalaa, maalaisruisleipää, ohrarieskaa, lohikukkoa, porkkana- ja ohrasuurimoteoksia. Jälkiruoaksi saimme marjakiisseliä ja tilaisuuden päätteeksi vielä kokouskaffet. Että kyllä kelpasi pitää kokousta tällaisen ruokailun jälkeen! Ja tässä miljöössä!

Tarjoilua kehuessamme saimme kuulla tämän upean tarjoilun salaisuuden - paljastan sen myös teille - ruokaa tulee tehdä käyttämällä molempia käsiä. Tämä vertaus käsittää selvästi myös mm. kiinnostuksen omaan työhön, työnsä kunnioituksen ja halun palvella asiakkaita - kaikki tämä oli nähtävissä eilen Kultaisen Kukon henkilökunnan työskentelyssä.

Tämän kaapin edessä olin polveni nokuivat ja olin pökerryksissä ihastuksesta! Kaapillinen erilaisia ruusukuppeja! Löysin joukosta myös samanlaisia kuppeja, jollaisista itse nautin aamuteeni mökillä <3

Kiitos ja kumarrus Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:lle teatteri- ja kokousretkestä, Teatteri Retikalle Gabriel, tule takaisin! -esityksestä, Kultaiselle Kukolle ruokailusta ja Eero Schroderukselle Suomussalmen ja Vanhan Kurimon historian kertomisesta!

Kinkkumunakasmuffinssit

Ihana arki ja helppo arkiruoka - munakasmuffinssit :)

Näillä raaka-aineilla syntyy vaivattomat

kinkkumunakasmuffinssit (12 kpl)

8 munaa
1 dl maitoa
pussi savukinkkusuikaleita
tuoretta persiljaa
paprikajauhetta
ripaus mustapippuria
1/4 tl suolaa
0,5 dl juustoraastetta
(öljyä)

1. Sekoita munat ja maito kulhossa.

2. Sekoita joukkoon savukinkkusuikaleet, silputtu persilja, juustoraaste ja mausteet.

3. Jos käytät metallista muffinssivuokaa, voitele kolot öljyllä. Munakasmuffinssien tekemisessä silikoninen muffinssivuoka on kätevä - ei tarvitse voidella ja munakkaat ovat helppo ottaa vuoasta.

4. Jaa munakas tasaisesti vuoan koloihin.

Paista 200-asteessa 15-20 minuuttia kunnes muffinssit ovat saaneet väriä. Tarkista kypsyys muffinssin keskeltä.

Tarjoa tuoresalaatin kera.

Arkiruoka on järkiruokaa! Näillä eväillä viikonlopun viettoon!

DIY - neulottu pitkä patalappu ja ainaoikein patalappu

Jos mietit, että mistä näitä patalappupäivityksiä oikein kumpuaa, niin minä olen Marttojen patalappu-tempauksen myötä hurahtanut patalappujen virkkaamiseen ja neulomiseen.

Kirjastosta Kajaanin Taidemuseolla pitämäämme patalappupajaamme lainaamistamme käsityölehdistä löysin minulle uuden patalappumallin. Pitkä patalappu yltää kattilan kannen yli rivasta ripaan ja keskellä patalappua oleva aukko tulee kannen rivan kohdalle. Varsin kätevä, eikö vain!

Lehdessä patalappu oli tehty virkaten, mutta ajattelin kokeilla, että millainen patalapusta tulee neuloen. Tällainen ohje siitä sitten tuli:

Pitkä patalappu neuloen

Tarvikkeet

kerä lankaa (esim. Novitan Seitsemän veljestä)
2 sukkapuikkoa (Puikkojen koko käsialan mukaan. Itse käytin nroa 3,5, että patalappusta tulee tarpeeksi tiivis ja sormet eivät pala patalappua käytettäessä.)
parsinneula langanpäiden päättämiseen
virkkuukoukku

Luo 32 silmukkaa.

1 krs. Neulo *1 o, 1 n* toista *-* kerros loppuun.

2 krs. Neulo *1 o, 1 n* toista *-* kerros loppuun.

Jatka toistamalla kerroksia 1-2. Neulepinnasta tulee siis kaksi kerrosta korkea helmineule.

Kun työn pituus on 20 cm, neulo patalapun reunasta 16 silmukalla edestakaisin mallikerroksien mukaan n. 7 cm. Toisen reunan silmukat voivat odottaa puikolla, kun pujottelet puikon neuleeseen.

Neulo patalapun toisen reunan 16 silmukalla mallikerroksien mukaan kuten rivan toisen puolen reunakin.

Siirrä silmukat samalle puikolle ja neulo patalappu loppuun mallikerroksia toistaen 20 cm.

Päätä silmukat, mutta älä katkaise lankaa. Virkkaa patalapun reunat kiinteillä silmukoilla. Myös kannen ripaa varten olevan aukon reunat. Patalapun päihin voit halutessasi virkata ripustuslenkit. Päätä langanpäät.

Kuvassa on kolmen litran kattila eli tämän kokoinen patalappu soveltuu käytettäväksi myös isompienkin kattiloiden kanssa.

Jos kämmenesi hikoavat neulomista ja virkkaamista ajatellessasikin ja muistoihin palaa alakouluaikojen käsissäsi hionnut virkkuutyö, niin eipä hätää - tässä on sellainen patalapun ohje, joka sujuu aloittelijaltakin. Tiedä vaikka tästä iskee sinuunkin neuloosi, tuo käsityökärpäsen puremien perussairaus ;)

Ainaoikein patalappu

Tarvitset

kaksi eri väristä kerää lankaa (suosittelen Novitan Seitsemän veljestä)
2 sukkapuikkoa
parsinneulan langanpäiden päättämiseen
virkkuukoukun

Luo kahdelle puikolle 30 silmukkaa.

Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta (reunasta tulee siisti) ja neulo puikko loppuun oikein silmukoin.

Jatka neulomista samaan tapaan niin kauan, että patalappu on riviä vaille neliön muotoinen.

Päätä kaikki silmukat. Katkaise lanka ja päättele langanpäät.

Vaihda lanka eri väriseksi ja virkkaa kiintein silmukoin patalapun reunat. Kuvan harmaan patalapun reunassa on kiintein silmukoin virkattu yksi kerros ja roosan värisessä kaksi kerrosta,

Varsin helppoa ja kivaa, eikö totta!