Eilen olin kajaanilaisten kulttuuriharrastajien mukana katsomassa SetUp -tanssiteoksen kenraaliharjoitusta. Tanssijoina näimme Saku Koistisen ja Laura Koistisen. Teoksen livesäesti ranskalainen muusikko, bandoneonisti, Philippe Ollivier.
Mietin jälkeen päin, millaiseksi olin ajatellut teoksen ennen kuin olin sen nähnyt. Tajusin ajatelleeni, elokuvien ja tv-sarjojen suurkuluttajana, tanssiteoksen juonen olettavan elokuvamainen; alku (esitellään henkilöt ja miljööt), keskikohta (tapahtumat huipentuvat kliimaksiin), loppu (esitteessä olevan sanan kuoleman mukaisesti lopussa kuollaan). Juu, ei mennyt näin.
SetUp -tanssiteos kertoo käsiohjelman tekstiä lainatakseni "rakentamisesta, purkamisesta, hetken tärkeydestä, merkityksestä, kauneudesta. Ja kuolemasta.". Itselleni tuli katsoessa kokemus, että teos kertoo lisäksi ihmisyydestä tämän päivän yhteiskunnassa; ihanasta arjesta sen tuomine vaatimuksineen ja oravanpyörineen, riittämättömyydestä, väsymisestä ja epäonnistumisista, yrittämisestä ja onnistumisista, uskosta ja toivosta. Ja rakkaudesta.
Tanssiteoksessa ei ole yhtä juonen kulkua läpi teoksen, vaan se koostuu useista kaarista, kuten Saku Koistinen esityksen jälkeen kertoi. Mielestäni hyvä niin, koska näin teoksessa on vältytty juonen ennalta arvattavuudelta - miten teoksen tarina etenee ja loppuu. Vai loppuuko ollenkaan.
Abstrakti tanssiteos kuulostaa vaikeaselkoiselta, mutta esityksen aikana nykytanssin luonne selkiytyy - ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tulkita teosta tai kokea näkemäänsä ja kuulemaansa. Jokainen muotoilee oman näkemyksensä teoksesta tunnetilansa, elämänkokemuksensa ja elämäntilanteensa kautta. Ja jos ei osaa hahmottaa teoksesta mitään teemoja, niin katselee tanssijoiden ilmaisua ja kuuntelee musiikkia - sitähän sinne on menty katsomaan ja kuuntelemaan :)
Eilen keskustellessamme pohdimme, kuinka katsojat pitävät tanssiteoksia vain yhden kerran kokemuksena. Usein muiden taiteenlajien samoja esityksiä käydään katsomassa useampaan kertaan, kuten esimerkiksi näytelmiä, konsertteja, elokuvia ja taidenäyttelyitä. Tanssiteoksia voi ja olisi hyväkin katsoa useamman kerran. Joka kerralla näkee teoksessa erilaisia asioita kuin edellisellä kerralla.
Minua esityksessä viehätti tanssijoiden fyysisyys, Roudan taiteellisen johtaja Saku Koistisen koreografia ja tanssi, tanssija Laura Koistisen tanssi liikkeineen ja ilmaisuneen sekä muusikko Philippe Ollivierin musiikki, soittaminen ja tulkinta.
En ole koskaan ennen kuullut ja nähnyt livenä soitettavan vastaavanlaista musiikkia. Vau! Musiikki täydensi tanssiteoksen, tanssiteos täydensi musiikin. Philippe Ollivier käytti erikoista tekniikkaa teoksen musiikissa - tekniikkaa, jolla tietokoneella olevia säveliä ja melodiaa voidaan kädenliikkeillä "venyttää ja vanuttaa" tai jäädä jopa sävelten väliin!
Philippe Ollivier on esiintynyt Kajaanissa mm. Raatihuoneen torilla. Ollivierin esiintymisestä Raatihuoneen torilla voit nähdä osan Routa Companyn facebook päivityksestä "SetUpin harjoittelu on kylmää puuhaa. Bandoneonia soittaa Philippe Ollivier.". Huikeaa ja hulvatonta kerrassaan, sanon minä :D
SetUp -tanssiteoksen esityksen katsomisen jälkeen oloni oli teoksen teemoista huolimatta energinen ja iloinen, jopa hilpeä. Minä naureskelin esityksen aikana, kun tunnistin teoksesta itseni elämän virrassa :)
Ihastuin nykytanssin ilmaisuun lopullisesti. Tällaista on nähtävä lisää. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista!